torstai 26. tammikuuta 2017



JP (Juha-Pekka) Väisänen "Teen aloitteen joilla päästään eroon kulttuurin rahoituksen asennevammasta ja jolla rakennetaan lähikirjastot Kalasatamaan, Kuninkaantammeen ja Mellunmäkeen"




Miksi juuri sinut kannattaisi valita kunnanvaltuustoon?

Minut kannattaa valita Helsingin kunnanvaltuustoon koska minulla on aktivistin kokemusta osallistuvan demokratian kulttuurista ja vaikuttamisesta. Lisäksi toimin varmasti työväenluokan yhteisten tavoitteiden puolesta ja teen tinkimättömästi työtä yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen Helsingin rakentamiseksi.
Olen vaikuttanut kuluvalla valtuustokaudella kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa. Onnistumisekseni luen sen, että yhteistöllisyys ja ajatus kansalaísyhteiskunnan; asukkaiden, taiteilijoiden, taide-ja kulttuurijärjestöjen osallistumisesta helsinkiläisen kulttuurin suunnitteluun ja linjaamiseen on vahvistunut. Merkittävää on myös, se että parahaillaan rakennetaan Oodia - keskustakirjastoa eikä yhtään lähikirjastoa olla suljettu.

Helsinkiin tarvitaan akuutisti lähikirjastot; Kalasatamaan, Kuninkaantammeen ja Mellunmäkeen.

Olen vuosittain budjettineuvotteluissa esittänyt molemmille; kirjastolle ja kulttuuritoimelle miljoonan lisärahotusta.

Kokoomuksen johdolla toteutettu kaupungin kokonaisbudjettiraamitus on alistanut viisaatkin yksittäiset kulttuurimyönteiset toimijat vastustamaan lautakunnassa esittämiäni korotuksia kulttuurille ja kirjastolle.Sama on jatkunut puolueiden linjauksissa jossa ne ovat alistuneet 

Kokoomuksen johdolla alibudjetointiin ja kulttuuri- ja kirjastomäärärahat ovat kääntyneet laskuun.  Yhteisessä lautakunnan ja viraston kehittämisseminaarisa 2016  olimme kaikki sitä mieltä, että kokonaisuus toimiakseen tarvitsee 2018 budjettiin neljän miljoonan korotuksen. '

Puheiden ja toiveden sijaan kulttuurin rahoituksen asennevamma korjaantuu vain päätöksellä korottaa kulttuurin ja vapaa-ajan rahoitusta. Kaupungin usean vuoden ylijäämäiset tulokset mahdollistavat kulttuurin rahoituksen Helsingissä.

Helsingissä tarvitaan konservatiivisen kultturipolitiikan sijaan radikaalia toimintaa.

Valtio voisi  toimia hyvänä esimerkkinä kunnille.  Meillä on Suomessa 39 taiteilijaa töissä valtiolla.  Kaupunkien pitää uskaltaa alkaa palkata taiteilijoita kaupunginosiin niin kuin valtio viisaasti palkkaa taiteilijoita lääneihin eri puolille maata taiteilijoiksi. Näille uusille kaupungiosa- tai lähitaiteilijoille pitää alkaa maksaa 2752 € kuusssa niin kuin läänintaitelijoillekin keskimäärin maksetaan.

Taiteilijoiden pääkaupungissa Helsingissä tämä tarkoittaisi uutta työtä 53 taiteilijalle. Eri taiteen alojen ammattilaiset ottaisivat tällä mallilla uuden paikan kulttuuripalvelujen toisenlaisina tuottajina. Taiteilijat eivät lakkaisi olemasta taiteilijoita. Taiteilijoista ei tulisi sosiaalitätejä tai kulttuurisihteereitä vaan taitelijat olisivat edelleen taiteilijoita – sitähän me taiteilijat parhaiten osaamme.

Lisäksi kuntataiteilijat olisivat alueillaan luonnollisesti kontaktissa muihin kaupungin peruspalvelujen tuottajien kanssa. Kunnissa yleisesti pyritään siihen, että kuntapalvelut lävistäisivät toisiaan. Helsingissä on vain yksi virka jonka sosiaalitoimi ja kulttuuritoimi jakavat. Lisäksi korttelitaiteilijat voisivat ottaa koppia  kulttuuri- ja taidejärjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja asukkaiden aloitteista. En vaatisi työtätekeviltä taiteilijoilta sen suurempia sosiaalisia taitoja kuin työläisiltä muutenkaan. Kyllä omassa kammiossaan kirjoittavalla runoilijalla tai tietokoneensa taakse hautautuvalla mediataiteilijalla ilman sen kummempia yhteisötaiteellisia avuja, olisi paikkansa kaupunkitaiteilijana.

Aika ja taiteilija näyttäisivät mihin uusi kulttuuripalvelu pystyisi. Alkuun olisi tärkeää, ettei ideaa tapettaisi hallintobyrokratialla, vaan tässä kohtaan sovellettaisiin samaa vaatimusta mitä yhteiskunta jo taiteilijoihin soveltaa. Meiltä  taiteilijoiltahan odotetaan, että taiteellamme tekisimme jotain ennen näkemätöntä ja löytäisimme sille yleisön.

Taiteilijan pelkkä läsnäolo, osallistumisesta erilaisiin yhteiskunnallisiin prosesseihin puhumattakaan toisi varmasti kuntiimme ja kotikaupunkeihimme uudenlaista otetta tekemiseen ja osallistumiseen.